Sierra 1.6 Laser @ 3.0 Essex -89
Osa 2. 7.6.2005. Ruuvasin oikeanlaisen vaihteiston kannatinpalkin paikoilleen ja aloin mittailla uudelleen tekniikan istuvuutta. Vaikka kuinka päin asiaa tutkin oli pakko tyytyä siihen tulokseen että sehän istuu tilaansa ilman muokkaamista! Niinpä mitta käteen ja suunnittelemaan korvakkeita moottorille. Isä sattui olemaan kesälomalla ja vanhana metallimiehenä halusi tehdä tukevat korvakkeet ja toki apu aina kelpaa, joten:
Korvakkeet istuivat tilaansa niinkuin pitääkin. Alle jouduin laittamaan muutaman ISON prikan koska kumityynyt antoivat oletettua enemmän periksi painavan brittimoottorin alla. Sovitin peltisarjat istumaan Sierraan, Caprin sarjojen kollektoreita piti hieman muokata eri suuntaan lähteviksi että sopii.
8.6. Aloin hommiin heti kahdeksan jälkeen aamulla. Laitoin oikealle puolen peltisarjan kiinni jonka jälkeen ruuvasin moottorin tiukasti korvakkeistaan kiinni kumityynyjen varaan. Tuntui istuvan 100%:sti paikoilleen ja vaikka moottoria kuinka heiluttelee ei se kolise minnekään, eli taas kävi niin että tavallista yritti ja priima tuli...
Liitin bensalinjan, puolan, Lumenitionin sytytysmodulin jne paikoilleen. Johtojen fiksaus jää sitten viimeisten töiden joukkoon.. Kytkin- ja kaasuvaijerit laitoin myös heti kiinni, samoin starttimoottorin kun olin ensin hakenut naapurista isän serkulta tuumakokoisia UNC pultteja startin kiinnitykseen (onneksi edes joku tuttu harrastaa amerikkalaisia autoja...).
Ennen näitä helppoja osuuksia sitten vastustikin riittävästi.. Yksi moottorin pakkaspropuista oli ruostunut puhki ja vuotanut siitä vettä ulos. Hain varaosakaupasta uusia proppuja jokin viikko sitten ja nyt innolla sitten asentamaan suht hankalaan paikkaan uutta rikkinäisen tilalle. Vanha tuli tunnin tappelun jälkeen pois, samalla huomasin uuden olevan n 3mm liian ison... Varaosaputiikkiin 100km, joten korjasin vanhan hitsaamalla keskelle ensin prikan ja sitten tukin reiän keskeltä.. Saa kelvata. Kiinni pysymisen varmistin liimaamalla tulpan kiinni Sikaflexillä(tm) ja jätin kuivumaan ilman vesiä.
Vesiletkujen kanssa piti aika paljon käyttää luovuutta mutta sain ne istumaan nätisti (ei ole pojassa Insinöörin koulutus mennyt hukkaan...). Kuskin puoleinen peltisarja osoittautui miltei mahdottomaksi kaveriksi. Starttimoottorihan oli jo paikallaan kunnes huomasin ettei peltisatsi mahdukaan sujahtamaan tilaansa.. Joten startti irti (sen laitoin ensin paikalleen kun määrittelin sen asentamisen miltei mahdottomaksi jos pakosarja on tiellä...) ja peltisarja tilaansa, yli puolen tunnin tappelun jälkeen startti löysi tiensä uudelleen kohteeseen ja saatoin kiinnittää sen jälleen. Hiki virtasi ohimoilta...
Peltisarja oli maailman vaikein kiinniruuvattava.. Sain sen kuitenkin kiinni pitkän ähkimisen jälkeen. Pitää vissiin ostaa ihan oikeita tuumamittaisia kiintoavaimia sarja joskus... Auto alkoi näyttää siltä että voisi kokeilla käyntiin hetken kuluttua. Kipinä oli aluksi hukassa mutta löytyi pian, samoin startti ei tiennyt mitään mutta olin nolouksillani tökännyt herätinjohdon jonkin pultin päähän oikean liittimen sijaan... (Se Insinöörin koulutus...)
Niinpä laitoin akun kiinni ja tuplatarkistin kaiken tarvittavan, katsoin että koneessa on öljyä ja lopulta uskaltauduin kokeileman pyöriikö kone. Ja pyörihän se, huikkabensalla lupasikin heti. Tässä vaiheessa auto oli vielä keulastaan puoli metriä ylennöksillä joten tankkiin kaadettu 10 litraa gasoa ei päässyt kaasarille saakka...
Ruuvasin kardaanin paikoilleen ja laitoin vaihteistoon öljyt. Kiinnitin myös nopeusmittarin vaijerin ja totesin että tähän autoon ei sitten peruutusvaloja tule koska ei ole anturista toista päätä enää tallessa. Perhanan Capriharrastajat... :-) Laskin keulan alas, kaadoin jäähdyttäjään nesteet ja väänsin virrat päälle. Nyt bensapumppu äänteli siihen malliin että saa bensaakin. Hetken pumppua huudatettuani väänsin auton avaimesta käyntiin ja sehän lähti heti komeasti jokaisella Essexiläisellä männällään käyntiin! Öljynpaine löytyi heti, samoin latausvalo käyttäytyi niinkuin pitikin. Keula laski laskemistaan uuden raskaan koneen ansiosta, jouset pohjaavat heti kun nokaa lokasuojaan... V6 mallin etujouset siis hakuun!
Annoin moottorin käydä minuutin jonka jälkeen kiristin pari klemmaria ja uudelleen käyntiin. Kuunneltiin isän kanssa raakaa brittimuskelia (?) pelkkien peltisarjojen läpi viitisen minuuttia välillä kaasulla härnäten. Kyllähän röhisee kivasti :-) Kun kone hieman lämpeni annoin sille kunnolla kierroksia muutaman kerran ja POKS! Sikaflexillä(tm) liimaamani vesiproppu pomppasi auki... Kone sammuksiin, suu hevosenkengällä työkalut kasaan ja toisen Sierran perälle, nokka kohti kotia hyvillä mielin, sillä
IT IS ALIVE!!! :-)
12.6. Ajelin taas vajaat 100km sivu Seinäjoelta Karviaan harrastelemaan. Laitoin perjantaina hakemani oikean kokoisen (31,7mm) vesopropun paikalleen. Se tosin oli taas helpommin sanottu kuin tehty.. Pakosarja ja startti piti taas irroittaa ja auto nostaa uudelleen pukeille että sain reiän putsattua Sikaflexistä(tm) ja muusta kurasta. Uusi plommi meni hetken taiteilun jälkeen tilaansa kunnolla.
Startti ja pakosarja kulkevat yhtäaikaisesti irti/takaisin tilanpuutteen vuoksi.. Nuoli osoittaa pakkaspropun paikan. Kuvassa startin pultit jo poissa.
Nesteet koneeseen ja käyntiin. Kaikki ok, auto ajaen ulos.
Alkukäyttelyn aikana huomasin lämpöviisarin nousevan todella nopeasti ylös joten jo siitä arvelin Caprin anturin epäkelvoksi Sierran mittariston kanssa. Kun mittari osoitti maksimipunaisen puoliväliä aukesi termari ja alavesiletkukin alkoi lämmetä.
Testilenkille vaan vaikka autosta puuttuivat kilpien lisäksi mm. pakoputkisto, etupuskuri ja konepelti. Ääntä sensijaan tuli paljon peltisarjojen läpi..
Aikani naapureita kauhistutettuani ajoin auton takaisin talliin ja katsoin päivän hyvän työn tehdyksi. Vielä pakoputken teko, laturin muokkaus eri paikkaan, konepellin sovitus jne ja alkais olemaan kondiksessa. Pitää vielä jostain löytää V6 mallin (tai dieselin?) etujouset ja vaihtaa ne, samoin jarrut pitää herkistellä ennen leimaa ja muutama paikka etujalkatiloihin hitsailla.
Jatkuu osassa kolme.